Olemme nähneet, että Gilbert, saatuaan rouva Campanilta kuulla, että kuningatar, joka oli poistunut, luvaten pian palata, oli joutunut muihin asioihin ja sanoi hänelle hyvästit, Gilbert oli heti lähtenyt Tuileries-palatsista. Kuljettuaan sitten jotenkin samaa tietä kuin Pitoukin hän oli sivuuttanut Mars-kentän, saapunut Gros-Cailloun sairaalaan ja oli jo, kahden hoitajattaren valaistessa tietä, tutkinut, vuode vuoteelta, patja patjalta, kaikki salit, käytävät, eteiset ja pihamaankin, kun muuan ääni kutsui hänet erästä kuolevaa katsomaan.
Tiedämme, että tämä ääni oli Pitoun ääni ja että se kuoleva oli Billot.
Olemme niinikään maininneet, mimmoisessa tilassa Gilbert oli arvon tilanhoitajan tavannut ja minkälaiset mahdollisuudet tämä tila voisi tarjota: hyvät ja huonot. Mutta huonot olisivat varmaankin saaneet ylivallan, jos haavoittunut olisi joutunut vähemmän taitavan miehen kuin tohtori Gilbertin hoidettavaksi.
XXV
Catherine
Niistä kahdesta henkilöstä, joille tohtori Raynalin mielestä oli ilmoitettava rouva Billotin epätoivoisesta tilasta, toinen oli, kuten näemme, vuoteenomana, kuolemaa muistuttavassa tilassa: aviomies näet. Toinen siis, toisin sanoin tytär, voisi tulla henkitoreissaan olevan viimeisiä hetkiä lievittämään.
Catherinelle oli ilmoitettava, mimmoisessa tilassa oli hänen äitinsä ja hänen isänsäkin — mutta missä Catherine oli?
Oli vain yksi keino päästä siitä selville: oli kysyttävä kreivi de
Charnylta.
Kreivitär oli ottanut Pitoun vastaan niin ystävällisesti ja sydämellisesti sinä päivänä, jolloin hän Gilbertin pyynnöstä oli vienyt kreivittären luo hänen poikansa, ettei Pitou epäröinyt lähteä Coq-Héron-kadun varrella olevasta talosta kysymään Catherinen osoitetta, vaikka olikin jo myöhäinen ilta.
Sotaopiston tornikello löi tosiaankin puoli kaksitoista, kun sitominen oli lopetettu, ja Gilbert ja Pitou voivat poistua Billotin vuoteen äärestä.