»Kiitos, kelpo Pitou!» sanoi hän. »Senjälkeen kun hän sai viimeisen suukon isältään, ei pikku poloistani ole suudellut kukaan muu kuin minä.»
»Oh, neiti Catherine!» mutisi Pitou nuoren tytön suudelman sokaisemana ja puistattamalla, ikäänkuin olisi saanut sähköiskun.
Ja tässä suudelmassa oli kuitenkin vain, mitä äidin rakkaudessa on pyhää ja kiittävää.
XXVI
Tytär ja isä
Kymmentä minuuttia myöhemmin Catherine, Pitou ja pikku Isidor ajoivat tohtori Gilbertin vaunuissa Pariisin tiellä.
Vaunut pysähtyivät Gros-Cailloun sairaalan eteen.
Catherine astui, poika sylissä, vaunuista ja seurasi Pitouta.
Varastohuoneen oven edessä hän pysähtyi.
»Tehän sanoitte tapaavanne tohtori Gilbertin isäni vuoteen ääressä?» sanoi hän.