»Olette siis yhä kitupiikki, täti Angélique?» kysyi apotti Fortier heittäytyen nojatuoliinsa.
»Voi, hyvä jumala, kitupiikki, herra apotti! Täytyy ollakin, kun kerran köyhyys vaivaa.»
»Köyhyys! Jopa peräti! Entä se tuoleja koskeva vuokrasopimus, jonka olen antanut teille ilmaiseksi, täti Angélique, kun voisin siitä saada sata ecua ensimmäiseltä vastaantulijalta?»
»Ah, herra apotti, mitä hän tekisi sillä, se henkilö? Ei yhtään mitään, herra apotti! Sen nojalla ei voi juoda muuta kuin vettä.»
»Siksipä tarjoankin teille lasillisen viiniä, täti Angélique.»
»Ottakaa toki vastaan», kehoitti neiti Adelaide. »Eno suuttuu, ellette suostu ottamaan.»
»Luuletteko, että herra apotti suuttuu?» sanoi täti Angélique, joka oli kuolla haluunsa.
»Ihan varmasti.»
»No sitten, herra apotti, pari pisaraa viiniä, olkaa hyvä, jotten pahoittaisi mieltänne.»
»Kas niin», sanoi apotti Fortier ja täytti lasin reunojaan myöten ihanalla bourgognella, joka oli kirkasta kuin rubiini. »Ryypätkää tuo, täti Angélique, ja kun sitten laskette ecujanne, luulette niitä olevan kaksi kertaa enemmän.»