Ja silmät kosteina hyvinvoinnin kyynelistä täti Angélique nielaisi viinin lopputilkat.
»No», sanoi apotti ilkkuvasti, »nyt näette, että alatte tottua tähän pieneen viinimäärään, täti Angélique».
»Se on kuitenkin aika väkevää», vastasi vanhus.
Apotti oli lopettamaisillaan illallisensa.
»No niin», sanoi hän, »antakaa kuulua! Mikä uusi häpeä kuohuttaa
Israelin mieliä?»
»Herra apotti, Billotin tyttö on tullut tänne lapsineen postivaunuissa!»
»Soo, soo», sanoi apotti, »ja minä kun luulin hänen toimittaneen sen löytölasten kotiin?»
»Ja hän olisikin tehnyt siinä oikein», virkkoi täti Angélique. »Sen pikku-raukan ei olisi ainakaan tarvinnut punastua äitinsä takia!»
»Niin todella, täti Angélique», myönsi apotti, »olette esittänyt sen laitoksen hyödyn uudelta näkökannalta. — Entä mitä hän aikoo tehdä täällä?»
»Hän on kai tullut katsomaan äitiään, sillä hän on tiedustellut lapsilta, vieläkö hänen äitinsä on elossa.»