Kaikki lähitienoon tilanhoitajat, Boursonnesista, Rouesta, Ivorsista, Coyollesista, Largnysta, Haramontista ja Vivieresistä, saapuivat paikalle.
Ensimmäisten joukossa oli Villers-Cotteretsin pormestari, kunnon herra de Longpré.
Kello puoli yksitoista saapui Haramontin kansalliskaarti, rummun päristessä ja lippu puolitangossa. Ei ainoatakaan miestä puuttunut.
Kauttaaltaan mustiin pukeutunut Catherine, käsivarsilla pikku Isidor, joka niinikään oli puettu mustiin, otti vieraat vastaan, ja täytyy sanoa, että kaikki vieraat tunsivat syvää kunnioitusta tuota äitiä ja tuota pienokaista kohtaan, jotka olivat pukeutuneet kaksinkertaiseen suruasuun.
Kello yksitoista oli maatilalle kerääntynyt yli kolmesataa henkilöä.
Pappi, kirkonmiehet ja kantajat puuttuivat.
Odotettiin neljännestunti.
Ketään ei tullut.
Pitou nousi talon korkeimmalla olevaan ullakkoikkunaan.
Ikkunasta näki koko sen kaksi kilometriä laajan tasankoalueen, joka ulottui Villers-Cotteretsista Pisseleun pikku kylään.