Vaikka Pitoulla oli hyvät silmät, ei hän nähnyt ketään.
Hän tuli alas ja mainitsi herra de Longprélle huomioistaan ja mietteistään.
Hänen huomionsa olivat, ettei ketään tullut, ja hänen mietteensä, ettei ketään tulisikaan.
Hänelle oli kerrottu apotti Fortierin käynnistä talossa ja että apotti oli evännyt emäntä Billotilta pyhän ehtoollisen.
Pitou tunsi apotti Fortierin ja arvasi kaikki. Apotti Fortier ei aikonut antaa pyhää apuaan rouva Billotia haudattaessa. Ja veruke, ei syy, oli se, ettei vainaja ollut ripittäytynyt.
Nämä mietteet, jotka Pitou ilmaisi herra de Longprélle ja herra de
Longpré toisille vieraille, herättivät tuskallisen mielialan.
Äänettöminä vaihdettiin silmäyksiä. Sitten muuan ääni lausui;
»Mitä siitä! Ellei apotti Fortier halua pitää meille messua sivuutettakoon messu!»
Tämä ääni lähti Désiré Maniquetin suusta.
Désiré Maniquet oli tunnettu uskonnonvastaisista mielipiteistään.