Hän pysähtyi, jätti vaunut oman onnensa nojaan ja arvellen, että herra de Romeuf saamansa tehtävän nojalla voisi niiden neljän miehen joukosta, jotka nyt olivat samanlaisessa vaarassa, tehdä kuninkaalliselle perheelle parhaimman palveluksen, hän huusi palvelijalleen, James Brisackille, joka niinikään oli keskellä tungosta:
»Toinen hevoseni herra de Romeufille!»
Tuskin hän oli lausunut nämä sanat, kun ärtynyt joukko kiertyi muristen hänen ympärilleen ja huusi:
»Se on kreivi de Choiseul, yksi niistä, jotka tahtoivat ryöstää kuninkaan! Kuolema ylimykselle, kuolema petturille!»
Jokainen tietää, kuinka nopeasti kiihtyneessä kansanjoukossa teko seuraa uhkausta.
Herttua de Choiseul riuhtaistiin satulasta alas ja hän katosi siihen hirveään kurimukseen, jota sanotaan joukoksi ja josta tänä tappavien intohimojen aikakautena harvoin pääsi lähtemään muuten kuin riekaleina.
Mutta samalla hetkellä, kun hän kaatui, riensi viisi miestä hänen avukseen.
Ne viisi olivat de Damas, de Floirac, de Romeuf, ajutantti Foucq ja palvelija James Brisack, jonka käsistä riuhtaistiin hänen taluttamansa hevonen ja joka näin vapauduttuaan saattoi ryhtyä auttamaan isäntäänsä.
Siinä syntyi hetkeksi hirveä käsikähmä, sekamelska, jota voisi verrata antiikin ajan kansojen tai meidän päiviemme arabialaisten taisteluihin, kun ne kamppailevat haavoittuneitten tai vainajien ruumiiden ympärillä.
Kaikeksi onneksi de Choiseul ei ilmeisestikään ollut kuollut eikä haavoittunut tai oli haavoittunut vain lievästi, vaikka häneen olikin isketty vaarallisilla aseilla.