»Hyvä on», sanoi kuningas, »kääntykäämme takaisin!»
»Teidän majesteettinne on siis päättänyt?»
»Herra de Charny, minun takiani on vuotanut kylliksi verta, ja sitä verta minä itken katkerin kyynelin. Minä en tahdo, että pisaraakaan enää vuodatetaan… Kääntykäämme takaisin.»
Nämä sanat kuullessaan molemmat komppanian miehet hypähtivät istuimeltaan vaununoven eteen. Villroyn komppanian kaartilaiset riensivät niinikään paikalle. Nämä rehdit, intomieliset soturit eivät parempaa pyytäneetkään kuin päästä taistelemaan porvariston kanssa, mutta kuningas toisti määräyksensä äskeistä pontevammin.
»Hyvät herrat», sanoi Charny lujalla ja käskevällä äänellä, »kääntykäämme, kuningas tahtoo!»
Ja hän itse tarttui ohjaksiin ja pani raskaat ajoneuvot kääntymään.
Pariisin portilla Châlonsin kansalliskaarti, joka nyt oli tarpeeton, luovutti paikkansa talonpojille, Vitryn ja Reimsin kansalliskaarteille.
»Olenko tehnyt oikein, madame?» sanoi Ludvig XVI Marie-Antoinettelle.
»Olette, hyvä herra», vastasi tämä. »Mutta minusta tuntuu, että herra de Charny totteli teitä kovin nopeasti…»
Ja hän vaipui synkkiin mietteihin, jotka eivät oikein sopineet siihen hirveään tilanteeseen, missä kuninkaallinen perhe tällöin oli.