He olivat toimineet kuin yhteisen sopimuksen mukaan: molemmat saapuivat yhtaikaa.
He komensivat miehensä pysähtymään torille, jonka he sulkivat kauttaaltaan.
Enemmittä mutkitta annettiin määräys, että pyssyt oli pantava ampumakuntoon.
Matkue pysähtyi.
Kuningas kurkisti vaununikkunasta.
Hän näki Charnyn seisovan kalpeana, hampaat lujasti yhteen puristettuina.
»Mitä nyt?» kysyi kuningas.
»Sitä, sire, että vihollisemme ovat saaneet lisävoimaa ja että, kuten näette, pyssyjä panostetaan ja kaartin takana talonpojat seisovat valmiina ampumamaan».
»Mitä te arvelette, herra de Charny?»
»Minä arvelen, sire, että olemme joutuneet kahden tulen väliin! Se ei estä teitä yrittämästä eteenpäin, jos tahdotte, sire. Mutta en tiedä, minne asti teidän majesteettinne pääsee.»