»Herra de Latour-Maubourg, Lafayetten kirottu sielu.»
Sitten hän ravisti päätänsä ja lisäsi:
»Tämä ei ennusta meille hyvää.»
Iäkkäin näistä kolmesta miehestä astui esiin, riuhtaisi siekailematta kuninkaan vaunujen oven auki ja sanoi:
»Minä olen Pétion ja tässä ovat herrat Barnave ja Latour-Maubourg, jotka, kuten minutkin, kansalliskokous on lähettänyt teitä noutamaan ja pitämään huolta, ettei kansan viha ryhtyisi teitä omavaltaisesti tuomitsemaan. Ahtautukaa hukan tiukempaan ja tehkää meille tilaa.»
Kuningatar loi Chartresin edustajaan ja hänen tovereihinsa ylenkatseellisen silmäyksen, jommoisia silloin tällöin leimahti Maria-Teresian tyttären ylpeästä korkeudesta.
Herra de Lautour-Maubourg, Lafayetten koulun sulava aatelismies, ei kestänyt tuota katsetta.
»Heidän majesteeteillaan on ilmankin kovin ahdasta näissä vaunuissa» sanoi hän, »minä nousen seuraaviin ajoneuvoihin».
»Nouskaa mihin haluatte», sanoi Pétion, »mutta minun paikkani on kuninkaan ja kuningattaren vaunuissa ja minä nousen niihin».
Ja muitta mutkitta hän astui vaunuihin.