»Aion tietenkin, hyvä herra», vastasi kuningas.
Sitten hän lisäsi:
»Sitäpaitsi, jos kaikissa korviini tulleissa huudoissa kansani kurjuudesta on perää, kuinka moni alamaisistani tuntisikaan itsensä onnelliseksi jos saisi tämän pikku työhuoneen, tämän vuoteen ja nämä kaksi tuolia omakseen!»
Ja hän ojentautui tälle tilapäiselle vuoteelle, joka oli alkusoittoa
Templen pitkille kärsimyksille.
Hetkeä myöhemmin heidän majesteeteilleen tultiin ilmoittamaan, että illallinen oli katettu.
Kuningas meni alas ja näki pöydän katetun kuudelle hengelle.
»Miksi nämä kuusi lautasta?» kysyi hän.
»Mutta», vastasi palvelija, »yksi kuninkaalle, yksi kuningattarelle, yksi madame Elisabethille, yksi kuninkaalliselle prinsessalle, yksi hänen korkeudelleen kruununprinssille ja yksi herra Pétionille».
»Miksei myöskin yksi herra Barnavelle ja yksi herra
Latour-Maubourgille?» uteli kuningas.
»Heille oli, sire», vastasi palvelija, »mutta herra Barnave otatti ne pois».