Barnaven silmissä sumeni. Pétion oli varannut itselleen ja tovereilleen ensimmäisen kerroksen huoneet ja karkoittanut kuninkaallisen perheen toiseen.
Mutta nuori kansanedustaja ei virkkanut mitään. Peläten kuningattaren ensimmäistä liikettä, kun hän näkisi toisen kerroksen huoneet, jotka Pétion oli määrännyt hänelle ja hänen omaisilleen, Barnave laski kuninkaallisen lapsen lattialle heti kun he olivat tulleet toiseen kerrokseen.
»Madame, madame», sanoi nuori prinssi äidilleen, »ystävä Barnave aikoo poistua!»
»Siinä hän tekee oikein», naurahti kuningatar, joka oli pikaisesti silmäilyt huoneistoa.
Tähän huoneistoon kuului, kuten olemme jo maininneet, kolme pientä huonetta, jotka olivat yhteydessä keskenään.
Kuningatar sijoittui ensimmäiseen kuninkaallisen prinsessan kanssa. Madame Elisabeth valitsi toisen itselleen, kruunun prinssille ja rouva de Tourzelille. Kuningas otti kolmannen, työhuoneen tapaisen, josta oli ovi porraskäytävään.
Kuningas oli väsynyt. Ennen illallista hän halusi levähtää tuokion.
Mutta vuode oli niin lyhyt, että minuutin perästä hänen täytyi nousta.
Hän aukaisi oven ja pyysi tuolin.
Herrat de Malden ja de Valory seisoivat jo paikoillaan portaitten yläpäässä. Herra de Malden, joka oli lähempänä, meni alas ja toi ruokasalista tuolin.
Ludvig XVI, jonka huoneessa oli jo ennestään yksi tuoli, sovitti de Maldenin tuoman tuolin edelliseen ja tekaisi siten itselleen sopivan vuoteen.
»Voi, sire», sanoi de Malden väännellen käsiään ja ravistaen päätänsä, »aikooko teidän majesteettinne viettää yön tuolla tavoin?»