»Ei, minä haluan jäädä ystäväni Barnaven seuraan.»
Marie-Antoinette nyökkäsi myöntävästi ja sitä nyökkäystä säesti suloinen hymy. Barnave antoi madame Elisabethin ja kuninkaallisen prinsessan mennä ohitseen ja lähti sitten itsekin kantaen kruununprinssiä sylissään.
Rouva de Tourzel tuli ulos viimeisenä. Hän halusi temmata kuninkaallisen oppilaansa niiltä arvottomilta käsivarsilta, jotka häntä kantoivat, mutta kuningattaren viittaus hillitsi Ranskan lasten kotiopettajattaren ylimyksellisen kiihkon.
Kuningatar nousi likaisia ja ahtaita portaita miehensä käsivarteen nojaten.
Ensimmäisessä kerroksessa hän pysähtyi arvellen tehneensä kylliksi, kun oli astunut kaksikymmentä porrasta, mutta silloin palvelijan ääni huusi:
»Ylemmäs, ylemmäs!»
Tämä kehoitus sai kuningattaren jatkamaan matkaa.
Häpeän hiki helmeili Barnaven otsalla.
»Mitä, ylemmäs?» kysyi hän.
»Niin», vastasi palvelija, »tässä kerroksessa ovat herrojen kansalliskokouksen jäsenten ruokasali ja asuinhuoneet».