Charnyn suru
Siellä ei ollut mitenkään valmistuttu ottamaan vastaan kuninkaallista perhettä, jonka täytyi sijoittua erääseen majataloon.
Oliko Pétion, jota kuninkaan ja kuningattaren äänettömyys oli syvästi loukannut, järjestänyt tahallaan tai oliko majatalo tosiaankin niin täynnä, että korkeille vangeille löydettiin vain kolme ullakkohuonetta, joihin he saisivat majoittua?
Vaunuista poistuttaessa Charny oli tapansa mukaan ehättänyt paikalle kuulemaan kuninkaan ja kuningattaren määräyksiä, mutta kuningatar oli silmäyksellä kehoittanut häntä pysymään loitompana.
Käsittämättä tämän kehoituksen syytä oli kreivi rientänyt tottelemaan.
Pétion oli astunut ensimmäisenä majataloon ja ottanut suorittaakseen majoitusmestarin tehtävät. Hän ei edes vaivautunut tulemaan ulos, vaan lähetti palvelijan ilmoittamaan, että kuninkaallisen perheen huoneet olivat kunnossa.
Barnave oli melko lailla hämillään. Kuolettava halu kehoitti häntä tarjoamaan käsivartensa kuningattarelle, mutta hän pelkäsi, että kuningatar, joka muinen oli niin vahvasti ivannut hovisääntöä rouva de Noaillesin persoonassa, ilkkuisi häntäkin, jos hän erehtyisi.
Hän siis odotti.
Kuningas astui vaunuista ensimmäisenä, nojaten molempien henkivartijoitten, herrojen de Maldenin ja de Valoryn, käsivarsiin. Charny oli, kuten tiedämme, kuningattaren viittauksesta siirtynyt syrjemmälle.
Sitten astui ulos kuningatar ja hän ojensi käsivartensa ottaakseen vastaan kruununprinssin, mutta poloinen lapsi näytti tajuavan, että hänen äitinsä halusi mairitella, sillä hän sanoi.