Barnave empi vastata.
»Se merkitsee, pikku mies», selitti Petien, »että ranskalaiset ovat vannoneet, etteivät enää milloinkaan siedä valtiasta, ymmärrätkö?»
»Pétion!» huudahti Barnave.
»Hyvä on», vastasi Pétion maailman luonnollisimmalla äänellä, »selitä sinä tuo vaalilause toisin, jos tiedät sen muuta merkitsevän».
Barnave oli vaiti. Tuo vaalilause, joka vielä eilen oli ollut hänen mielestään ylevä, tuntui silloisessa tilanteessa miltei julmalta.
Mutta hän tarttui kruununprinssin käteen ja painoi kunnioittavasti huulensa tälle kädelle.
Kuningatar pyyhki salaa kyynelen, joka hänen sydämestään oli noussut hänen silmäripsiinsä.
Ja vaunut, tämän omituisen, lapsekkaan yksinkertaisen pikku näytelmän teatteri, vierivät eteenpäin kohisevan joukon huutojen halki ja veivät kohti kuolemaa kuutta niistä kahdeksasta, jotka niissä istuivat.
Tultiin Dormansiin.