— Kyllä minä jo ymmärrän, teidän armonne.
— Niin hän pakotetaan itse ilmoittamaan itseänsä, sillä kunkin viikon edestä, jonka hän viipynee ilmauntumasta, pitää yksi lapsensa murhattaman ja vihdoin vaimonsa.
Tuskin ehti Gessler sanoa näitä viimeisiä sanoja, kuin hän nosti kauhean hätä-huudon, laski hevosen suihteet valloilleen, levitti kätensä ja lankesi hevosen sel'ästä maahan; sotamies laskiin hevoiseltaan auttamaan häntä; mutta siinä ei ollut enää mitään tekemistä; eräs nuoli oli mennyt hänen sydämmensä läpitse.
Tämä oli sama nuoli, jonka Wilhelmi Telli oli kätkenyt povellensa, koska Gessler pakotti häntä ampumaan omenata poikansa päältä Altdorffin torilla.
[Hollitie, jota Gessler ratsasti, on niin kaita, että siitä tuskin vaunu pääsee kulkemaan; sen molemmin puolin on 12 jalan korkuiset kallio-seinämät, joilla kasvaa niin isoja puita, että niiden oksat ovat yli tien toisissansa kiini, josta tulee kuin katos koko tien päällitse; tämän hollitien lopulla on kappeli, rakettu sille paikalle, kussa Gessler kuoli. Kappelin kohdalla kulkee sivutie, noin parikymmentä askelta ylöspäin, ja päättyy erään puun juurella. Näiden sammaltunein puitten takana oli siis Telli ollut kätkössä, silloin kuin hän, nojaten joustansa puuta vasten, oli laukaissut nuolen. Silloin on hän ampunut noin 27 askeleen päästä.]
Seuravana sunnuntai yönä maanantakia vasten kokoutuivat liittolaiset
Bütliin; tämän kummallisen kokouksen matkaansaattoi Gesslerin kuolema.
Monet arveli pitävän kiiruhtaa vapauttamisen kanssa, ja näiden seassa oli Konrad Baumgartenista ja Melhtali.
Mutta Waltter Fürsti ja Werner Stauffaheri kävivät sitä vastaan, sanoen Landenbergarin varmaanki pitävän varojansa, joka saattasi linnansa päälle karkaamisen paljota vaarallisemmaksi, mutta jos maakunta, ei huolien Gesslerin kuolemasta, pysyisi aloillaan, niin kuolemansa lu'ettaisi erinäiseksi kostoksi, eikä huolittais muusta kuin murhaajan tavoittamisesta.
— Mutta kuinkas sill’aikaa käy Wilhelmille ja hänen vaimollensa? sanoi Konrad, Wilhelmi pelasti minun elämäni, enkä minä tahdo sanottavan hyljänneeni hänen…
— Wilhelmi pereineen ovat säilössä, virkki eräs ääni joukosta.