— Minä en taida niitä ilmoittaa, vastasi Zagheli.
— Taidatkos olla vakuutettu saavasi ne neljäkymmentä miestä, joitas tarvitset?
— Taidan.
— Hyvä on; sinun anomukseesi suostutaan.
Zagheli astui takasi muiden joukkoon.
— Minä otan Schvanaun linnan voittaakseni, jos sallitaan, sanoi
Stauffaher.
— Mutta minä, virkki Waltter Fürst, tahdon kukistaa Urin linnan.
Näihin, semminkin kahteen jälkimäiseen yritökseen suostuttiin yksimielisesti. Jokainen liitto-jäsen lupasi viiden viikon kuluessa värvätä sotamiehiä rohkeimmista ystävistänsä, ja ennen eriämistä valittiin sota-lipun merkki kullekin liittolaiskunnalle. Uri valitsi muistomerkikseen härän pään poikkinaisen renkaan kanssa, sen ikeen merkiksi, jota he nyt menivät katkaisemaan; Schweitsi otti ristin, meidän Herramme Jesuksen piinan muistoksi, ja Unterwalden kaksi avainta, apostoli Pietarin muistoksi, jota Sarnissa suuressa arvossa pidetään.
I'ällisten ennustuksen jälkeen, arveltiin Gesslerin kuolemata erinäiseksi kostoksi. Tarpeettomat tavoittamiset lakkasivat Wilhelmiä kohtaan, sentähden ettei niillä mitään saatu aikaan, ja kaikki oli taas hiljaan niissä kolmessa liittokunnassa aina kapinan nousu-päivään asti.
31 p. Joulukuuta käveli Rossbergin linnan vouti, tavallisuuden jälkeen, ehtoolla linnan varustuksia katsastamassa, muutti vahtimiehet, jako käskyt kullekin ja käski soittamaan ilta-kelloa. Sitten tuntui sekä linna että sen asujamet vaipuvan syvään uneen; kynttilän valot sammuivat siinä, yksi toisensa perästä; kaikki humina katosi vähitellen, niin että ainoasti vahti-sotamiesten askeleet kuuluivat roiskuvan linnan tornilla, ja heidän yöhuutonsa kaikui joka neljäs-osa tuntia.