Te siis läksitte toista veljeänne auttaaksenne taistelemaan toista vastaan; te läksitte, mikä oli vielä vaarallisempaa, sivaltamaan miekkanne ja panemaan päänne alttiiksi hirvittävää kardinaali Richelieutä vastaan, joka oli jo ennen niin monta päätä katkaissut ja monta miekkaa taittanut.
Tiedätte, että minun isäni oli silloin Parisissa kuninkaan hovissa. Minä läksin kahden kamarinaiseni seurassa kotoa, sanoen tekosyyksi, että aioin muka käydä katsomassa tätiäni, joka oli Saint-Ponsin luostarin abbedissa, mutta oikeastaan päästäkseni lähemmäksi noiden tapausten näyttämöä, joissa teillä oli esitettävänä osanne.
Minulta meni kahdeksan päivää kulkiessa matkaa, joka on Valencen ja
Saint-Ponsin välillä.
Saavuin luostariin elokuun 23 p:nä.
Niin vähän kuin noilla pyhillä neitseillä olikin tapana sekautua maailman asioihin, saivat ne tapahtumat, jotka heitä nyt ympäröivät, kuitenkin niin vakavan luonteen, että ne olivat aina keskustelunaiheena ja että kaikki luostarin palvelijat kiertelivät seudulla kuulemassa uutisia.
Seuraavaa huhuttiin:
Kerrottiin, että kuninkaan veli, Gaston Orleansilainen, oli jo yhtynyt Montmorencyn marsalkka-herttuaan ja tuonut hänelle kaksituhatta miestä, jotka oli nostattanut Trèves'n ruhtinaskunnasta; Montmorencyn herttualla oli jo itsellään neljätuhatta, joten koko yhdistynyt sotajoukko nousi kuuteentuhanteen mieheen.
Näiden kuudentuhannen käskijänä oli herttualla vallassaan Lodève, Albi,
Uzès, Alais, Lunel ynnä Saint-Pons, jossa minä oleskelin. Nimes,
Toulouse, Carcassonne ja Béziers, vaikka niiden väestö olikin
protestanttista, olivat kieltäytyneet yhtymästä häneen.
Sanottiin lisäksi, että kaksi armeijaa marssi jo Montmorencyn joukkoja vastaan. Toinen niistä läheni Pont-Saint-Esprit'n kautta ja sitä johti marsalkka de Schomberg.
Sitäpaitsi oli kardinaali pitänyt tarpeellisena, että itse Ludvig XIII lähtisi sotanäyttämön lähettyville, ja kuninkaan vakuutettiin jo saapuneen Lyoniin. Muuan kirje, joka tuotiin minulle Valencesta, ei ainoastaan vahvistanut tätä tietoa, vaan kertoi vielä, että isäni, vapaaherra Lautrec, oli hänen majesteettinsa mukana.