— Jos tuo koira lakkaa ulvomasta, on se hyvä merkki, ja minä löydän hänet.
Koira vaikeni.
Kuinka ihminen on kärsiessään taikauskoinen, sinä sydämeni syvästi rakastettu! Tunnetko sen? kärsitkö sinäkin?
Mikä ihana yö, hyvä Jumalani! Ajattelin, että ehkäpä sinäkin seisot ikkunasi ääressä niinkuin minä, ehkäpä katselet tänne minuun päin niinkuin minä sinne sinuun, ehkä sinä ajattelet Jumalaa ja minua niinkuin minä ajattelen sinua ja Jumalaa.
Näitkö tuon kauniin tähden, joka piirsi taivaslakeen hehkuvan viirun? kuinka pitkän matkan lensi se sekunnissa?
Oi, voisinpa niinkuin se yhdessä sekunnissa päästä täältä luoksesi; saisinpa luoksesi päästyäni niinkuin se sammua!
Valitsisin tuon valoisan onnen tuokion, vaikkapa sitä seuraisi iankaikkinen yö.
Huomiseen, rakkaani; huomispäivä vie, toivon, minua jälleen lähemmäksi sinua.
Heinäkuun 9 p:nä.
Nyt olen pysähtynyt pieneen kylään nimeltä Soulan. Hyvä Jumala, millainen ukonilma! Mitä oli maamme rikkonut, koska Jumala uhkasi sitä pelättävällä äänellään?