— Tämä timantti ei ole viholliselta, arvoisa herra, vastasi d'Artagnan, tämä on kuningattarelta.
— Kuningattarelta! ohoo! sanoi herra de Tréville. Sepä on toden totta oikein kuninkaallinen kalliskivi, joka vastaa tuhannen pistole'a niinkuin ei mitään. Kenen kautta on kuningatar jättänyt teille tämän lahjan?
— Hän antoi sen minulle itse.
— Missä?
— Sen kamarin viereisessä suojassa, jossa hän muutti pukua.
— Kuinka?
— Antaessaan minulle kätensä suudeltavaksi.
— Oletteko suudelleet kuningattaren kättä! huudahti herra de Tréville katsoen d'Artagnan'ia silmiin.
— Hänen Majesteettinsa on suonut minulle sen kunnian.
— Ja silminnäkijäin läsnäollessa? Varomaton, kolmasti varomaton!