D'Artagnan oli vielä nyreissään.
— Mieltäni pahoittaa, jatkoi Athos, että sinä näytät pitävän niin paljon noista eläimistä, sillä minun kertomukseni ei ole vielä lopussa.
— Mitä sinä sitten vielä olet tehnyt?
— Menetettyäni hevoseni, yhdeksällä kymmentä vastaan, (kaunis heitto!) pisti päähäni pelata sinun hevosestasi.
— Vai niin, mutta toivoakseni pysähdyit sinä vaan tuohon päähänpistoon.
— En ensinkään, vaan panin aikomukseni heti kohta toimeen.
— Elä nyt hiidessä! huudahti d'Artagnan levottomana.
— Minä pelasin ja menetin.
— Minun hevoseni?
— Sinun hevosesi: seitsemän kahdeksaa vastaan, "silmällä petti" ... tunnethan tuon puheenparren.