— Jo olisinkin, jatkoi mylady, kostanut hänelle, ell'ei kardinaali, en tiedä mistä syystä, olisi kehoittanut minua säästämään häntä.
— Vai niin, mutta mylady ei ole säästänyt tuota pikku rouvaa, jota hän rakasti.
— Ahaa, tuota kauppiaan rouvaa Fossoyeurs'in kadulta! Ett'eikö hän jo ole unhottanut häntä olleen olemassakaan? Kaunis kosto, totta tosiaan!
Kylmä hiki valui d'Artagnan'in otsalta: tuo nainenhan oli koko hirviö!
Hän kuunteli vielä, vaan pahaksi onneksi oli riisuutuminen jo päättynyt.
— Hyvä on, sanoi mylady, mene suojaasi, ja huomenna tulee sinun koettaa saada vihdoinkin vastaus siihen kirjeesen, jonka annoin sinulle.
— Kreivi de Wardes'inko kirjeesen? kysyi Ketty.
— Tietysti, kreivi de Wardes'in.
— Hän näyttää minusta olevan juuri vallan päinvastainen kuin tuo herra d'Artagnan-parka.
— Menkää, neiti, sanoi mylady, minä en suvaitse arvosteluja.