— Ah, nyt muistan, sanoi d'Artagnan; minä lähden toistamiseen käymään Englannissa ja haen käsiini herra Buckingham'in.
— Ei, d'Artagnan, sitä sinä et tee, sanoi Athos kylmästi.
— Miksikä en? Enkö ole jo kerran käynyt siellä?
— Kyllä, vaan silloin ei ollut sota; silloin oli herra Buckingham liittolainen eikä vihollinen; mitä nyt aiot tehdä, se selitettäisiin kavallukseksi.
D'Artagnan huomasi sen syyn päteväksi ja vaikeni.
— Kuulkaapas, sanoi Porthos, minulla on myös eräs ajatus.
— Kuunnelkaamme Porthoksen ajatusta, sanoi Aramis.
— Minä pyydän lomaa herra de Tréville'ltä jollakin tekosyyllä, jonka te keksitte, sillä minä en juuri pysty tekosyitä keksimään. Mylady ei minua tunne; minä lähestyn häntä hänen pelkäämättänsä, ja kun olen saanut kaunottaren käsiini, niin kuristan hänet.
— Todella, sanoi Athos, minä melkein olisin taipuvainen hyväksymään Porthoksen ehdotuksen.
— Hyi toki! sanoi Aramis, tappaa naista! Ei, kuulkaapas, minä olen keksinyt oikean keinon.