— Mitä minun on anteeksi annettava? kysyi hän.
— Että minä olen liittynyt teidän vainoojiinne.
Mylady ojensi hänelle kätensä.
— Niin nuori ja kaunis! huudahti Felton suudellen kättä palavasti.
Hän jumaloitsi mylady'ä.
Kun ensimäinen puuska oli tyyntynyt sanoi hän:
— Ah! nyt on vaan yksi asia kysyttäväni: ken oli tuo hirveä kiusaaja, tuo teidän oikea pyövelinne; sillä toinen oli vaan hänen välikappaleensa, ei mitään muuta.
— Kuinka, veljeni! huudahti mylady; pitääkö minun sanoa hänen nimensä? Etkö jo ole arvannut, ken hän oli?
— Mitä! sanoi Felton, hänkö!... Yhä ainako vaan hän!... Mitä! Tuo oikea konna...
— Tuo oikea konna, sanoi mylady, oli Englannin sortaja, uskovaisten vainooja, tuo katala mies, joka on niin monta naista turmioon saattanut, jonka turmeltuneen sydämmen oikun vuoksi on niin paljo englantilaista verta vuotanut, joka tänäpäivänä suojelee protestantteja ja huomenna pettää heidät...