— No, lukekaa sitten! sanoi onneton nuori nainen, ylenmäärin ylpeänä ja riemullisena ojentaen mylady'lle kirjeen.
— Rouva de Chevreuse'n käsi-alaa! sanoi mylady itselleen. Ah, minä olin varma siitä että heillä on suhteita siellä päin.
Hän luki ahnaasti seuraavat rivit:
"Rakas lapseni! Ole valmiina; ystävämme tapaa sinut kohta; hän tulee tempaamaan sinut irti vankeudestasi, jossa sinua on pidetty turvallisuutesi vuoksi; laita siis kaikki valmiiksi matkaan, ja luota meihin aina.
Meidän oivallinen gaskonjalaisemme on osoittaunut urhoolliseksi ja uskolliseksi niinkuin ainakin; sano hänelle että eräällä taholla ollaan hänelle hyvin kiitollisia antamastansa varoituksesta."
— Niin, niin sanoi mylady, kirje on sangen selvä; tiedättekö mikä varoitus se oli?
— En; minä vaan luulen, että hän on antanut kuningattarelle vihiä jostain uudesta kardinaalin vehkeestä.
— Niin, niin se mahtaa olla, sanoi mylady, antaen kirjeen takaisin rouva Bonacieux'ille ja laskien mietteissään päänsä vasten rintaansa.
Samassa tuokiossa kuului hevosen kavioiden kopinaa.
— Oh, huudahti rouva Bonacieux hypähtäen ikkunaan, mahtaako se olla hän?