— Me todistamme tämänkin syytöksen oikeaksi, sanoivat Porthos ja Aramis yhteen ääneen.
— Jumalan ja ihmisten edessä, jatkoi d'Artagnan, syytän minä tätä naista siitä, että hän on koettanut saada minua murhaamaan kreivi de Wardes'in, ja kun täällä ei ole ketään, joka voisi todistaa tämän syytöksen oikeaksi, niin minä todistan sen itse. Minä olen puhunut.
Ja d'Artagnan astui toiselle puolelle huonetta Porthoksen ja Aramiksen kanssa.
Parooni lähestyi nyt vuorostaan.
— Jumalan ja ihmisten edessä, sanoi hän, syytän minä tätä naista siitä että hän on murhauttanut herttua Buckingham'in.
— Herttua Buckingham murhattu! huudahtivat kaikki läsnäolijat yhteen ääneen.
— Niin, sanoi parooni, murhattu. Sen varoituskirjeen johdosta, jonka te, herra d'Artagnan kirjoititte minulle, otatin minä kiini tämän naisen ja jätin hänet erään rehellisen palvelijan huostaan; hän vietteli sen miehen, pisti puukon hänen käteensä, sai hänet tappamaan herttuan, ja ehkäpä juuri tällä hetkellä Felton parhaillaan suorittaa verellänsä tämän hornanhengen rikosta.
Tuomareita värisytti, kun he kuulivat noita tähän saakka tuntemattomia rikoksia.
— Siinä ei kumminkaan vielä ole kaikki, jatkoi lord Winter; veljeni, joka oli määrännyt teidät perilliseksensä, kuoli kolmessa tunnissa eriskummalliseen tautiin ja hänellä oli mustansinisiä täpliä yli koko ruumiin. Kuinka kuoli teidän miehenne, kälyni?
— Voi kauhistusta! huudahtivat Porthos ja Aramis.