— Niin, minä tiedän että te olette rohkea mies, sanoi kardinaali melkein lempeästi; minä voin siis ennakolta sanoa teille että teidät tuomitaan, ja tuomitaan kuolemaan.
— Toinen voisi vastata Teidän ylhäisyydellenne että hänellä on armahduskirje taskussa, mutta minä sanon vaan: käskekää, armollinen herra, minä olen valmis.
— Teilläkö armahduskirje? kysyi Richelieu, kummastuneena.
— Niin, armollinen herra, vastasi d'Artagnan.
— Ja kenenkä allekirjoittama? kuninkaanko?
— Ei, vaan Teidän ylhäisyytenne.
— Minun? Oletteko hullu?
— Armollinen herra epäilemättä tuntee oman käsialansa.
Ja d'Artagnan ojensi kardinaalille tuon kallisarvoisen paperin, jonka Athos oli ottanut mylady'ltä ja antanut d'Artagnan'ille suojeluskirjeeksi.
Hänen ylhäisyytensä otti paperin ja luki hitaasti pannen painon joka tavulle: