— Te ette ole onnekas ihminen, vaan voitokas jumala, — sanoi Jeanne.
— Sen myönnän, ja onneni ihan pelottaa minua ja vaivaa… enkä siedä edes nähdä muita ihmisiä. Mieleeni muistuu pakanallinen taru Jupiterista, joka kyllästyi omaan loistoonsa.
Jeanne hymyili.
— Tuletteko Versaillesista? — kysyi kardinaali innokkaana.
— Tulen.
— Ja näitte siellä hänet?
— Juuri äsken hänet jätin.
— Sanoiko hän… mitään?
— No mitä hänen olisi pitänyt sanoa?
— Anteeksi, mutta tämä ei ole uteliaisuutta, vaan kiihkoa.