— Älkää kysykö minulta.
— Voi, kreivitär?
— Ei, kuuletteko, ei!
— Miksi te tuolla tapaa? Teitä katsellessa voisi luulla, että tuotte pahan uutisen.
— Monseigneur, älkää pakottako minua puhumaan.
— Kreivitär, kreivitär! — Ja kardinaali kalpeni.
— Liian suuri autuus, — sanoi hän, — on kuin onnen pyörän korkein kohta, josta alkaa aleneminen. Mutta älkää minua säästäkö, jos on paha tulossa… eihän kuitenkaan niin ole laita, vai mitä?
— Päinvastoin pitäisin sitä suurena onnena, — vastasi Jeanne.
— Mistä on puhe… mitä tarkoitatte? Mikä on suuri onni?
— Ettei ole joutunut ilmi, — selitti Jeanne kuivasti.