— Aluksi minä.
— Mutta hän tulee.
— Se on erehdys… hän ei tule.
— Hänenkö puolestaan te tuotte tämän ilmoituksen? — tiedusti kardinaali väristen.
— Tätä iskua olen jo puoli tuntia koettanut lieventää.
— Hän ei siis enää tahdo minua tavata?
— Ei koskaan… ja minä juuri annoin hänelle sen neuvon.
— Madame, — sanoi kardinaali väräjävällä äänellä, — teidän puoleltanne on häijyä syöstä tikari sydämeen, jonka tunnette niin helläksi.
— Pahempi olisi laskea kaksi hullaantunutta perikatoon vain hyvän neuvon puutteessa. Annan siis neuvon, ja käyttäköön sitä hyväkseen ken tahtoo.
— Kreivitär, kreivitär, ennemmin kuolema!