— Sepä kävi hyvin! Vihdoinkin siis olette täällä, monsieur! — kuiskasi kuningatar hätäisesti. — Mitä te siellä puuhasitte?
— Tekö se olette, madame? Te itse! Onko se mahdollista? — vastasi Charny polvistuen.
— Silläkö tapaa te minua odotitte?
— Odotin kadunpuoleisen akkunan ääressä, madame.
— Kuinka te luulitte minun tulevan siltä puolelta, kun on niin helppo kulkea puiston halki?
— En uskaltanut toivoa, että saisin nähdä teidät itsenne, madame, — sanoi Charny intohimoisen kiitollisesti.
— Älkäämme jääkö tänne, — keskeytti kuningatar. — Täällä on liian valoisaa. Onko teillä miekkanne?
— On, madame.
— Hyvä! Mitä tietä sanotte niiden ihmisten tulleen, jotka näitte?
— Tuon portin kautta.