Hyvästijättö.

Seuraavana päivänä astui kuningatar huoneistaan hymyillen ja kauneudesta säteillen mennäkseen messuun.

Vartijoilla oli määräys laskea hänen luokseen ken tahansa tulisi; nyt oli sunnuntai, ja hänen majesteettinsa oli herättyään sanonut:

— Kuinka ihana päivä! Tänään on hyvä elää.

Hän näkyi tuntevan tavallista suurempaa nautintoa hengittäessään lempikukkiensa tuoksua; hän osoittautui lahjoja Jaellessaan anteliaammaksi ja kiirehti entistä hartaampana ylentämään sielunsa Jumalan puoleen.

Messua hän kuunteli ilman pienintäkään hajamielisyyttä, eikä hän ollut koskaan ennen niin syvään kumartanut majesteetillista päätään.

Hänen hartaasti rukoillessaan kokoontui väkeä, kuten ainakin sunnuntaisin, huoneuston ja kappelin väliselle tielle, ja portaatkin olivat täynnä aatelismiehiä ja ylhäisiä naisia. Jälkimäisten joukossa näkyi rouva de la Motte, häveliäästi, mutta sirosti puettuna. Ja kavaljeerien riveissä nähtiin oikealla puolen herra de Charny, jota monet ystävät onnittelivat parantumisesta, takaisintulosta ja varsinkin säteilevästä ulkomuodosta.

Hovisuosio on hieno tuoksu, joka leviää ilmaan niin kevyesti, että paljoa ennen suitsutusastian avaamista tuntijain kesken ollaan selvillä sen laadusta ja arvosta. Olivier oli vasta kuusi tuntia ollut kuningattaren ystävänä, mutta jo nyt sanoivat itseään kaikki Olivierin ystäviksi.

Sillä välin, kun Charny kerrassaan onnellisen miehen näköisenä otti vastaan nämä onnittelut ja koko vasen rivi, tahtoen osoittaa hänelle huomiota ja ystävyyttä, siirtyi oikealle puolelle, huomasi hän silmäillessään lähellään tungeksivaa ryhmää erään vastapäätä seisovan miehen, jonka synkkä kalpeus ja liikkumattomuus kummastutti häntä keskellä ilonhuumausta. Hän tunsi miehen — se oli Filip de Taverney, joka seisoi jäykkänä sotilaspuvussaan, käsi miekan kahvassa.

Siitä asti, kun jälkimäinen oli kaksintaistelun jälkeen kohteliaasti käynyt vastustajansa eteisessä ja tohtori Louis oli ottanut Charnyn huostaansa, eivät nämä kaksi kilpailijaa olleet joutuneet keskenään mihinkään yhteyteen. Nähdessään Filipin katselevan tyynesti, ilmaisematta hyväntahtoisuutta tai uhkaa, suoritti Charny ensiksi tervehdyksen, johon Filip vastasi lähenemättä. Sitten hän tunkeutui joukon puhki ja sanoi: