— En kiellä, ettekö olisi ollut Pytagoras, — vastasi parooni, — mutta Filipsburgin piirityksessä ei Pytagoras ollut läsnä. Ainakaan minä en häntä siellä nähnyt.
— Ette kyllä, — vastasi Balsamo, — mutta näittehän varakreivi Jean des Barreaux'n, joka kuului mustaan muskettirykmenttiin?
— Kyllä, hänet minä näin… ja hän ei ollut filosoofi, vaikka hän kammosikin papuja eikä syönyt niitä muutoin kuin hätätilassa.
— Hyvä, se riittää. Muistatteko, että hra de Richelieun kaksintaistelua seuraavana päivänä de Barreaux oli juoksuhaudassa teidän kanssanne?
— Kyllä, hyvin.
— Sillä senhän muistanette, että mustat muskettisoturit ja kevyet rakuunat kävivät vahtivuorolla yhdessä aina viikon päästä?
— Aivan niin, — entä sitten?
— Hyvä. — Kuulia tuli tuiskuamalla sinä iltana. Des Barreaux oli surullinen, — hän lähestyi teitä ja pyysi teiltä hyppysellisen nuuskaa, ja te annoitte hänelle kultaisesta rasiasta.
— Jonka kannessa oli erään naisen kuva?
— Aivan niin. Minä muistan sen kuvan vielä; vaaleaverinen nainen, eikö ollutkin?