La Brie kumarsi maahan saakka ja vetäytyi pois takaperin. Silloin pysäytti Balsamo hänet.
— Mihin aikaan tässä linnassa on tapana nousta ylös? — kysyi hän.
— Parooni viipyy kauan vuoteessa, monsieur; mutta neiti Andrée nousee aina varhain.
— Mihin aikaan?
— Noin kello kuuden tienoissa.
— Kuka nukkuu tämän huoneen yläpuolella?
— Minä, monsieur.
— Entä alapuolella?
— Ei kukaan. Siellä on eteinen, joka ulottuu tämän kamarin alle.
— Hyvä, kiitokset, ystäväni; nyt saatte lähteä.