— Kyllä, minä rakastan sinua yhä.
— Miksi sinä sitten karttelet minua?
— Siksi, että milloin minut tapaat, sinä haastat riitaa.
— Juuri niin, minä haastan riitaa siksi, että me emme enää tapaa toisiamme muuta kuin vilaukselta.
— Minä olen aina ollut erakko ja hakenut yksinäisyyttä, senhän tiedät.
— Kyllä, ja siihen yksinäisyyteen kavutaan tikapuilla…
Kiitoksia, siitä en ennen tiennyt!
Gilbert oli tässä ensimäisessä kohdassa joutunut tappiolle.
— Kas niin, ole nyt suora, jos voit sitä olla, Gilbert, ja tunnusta, että sinä et minua enää rakasta tai että sinä rakastat meitä kumpaakin yhtaikaa.
— No hyvä, jos asia olisi niin, — sanoi Gilbert, — mitä siitä sanoisit?