— Sanoisin, että se on eriskummaista ja luonnotonta.
— Eipä suinkaan, vaan erehdys.
— Sinun sydämesi erehdys.
— Ei, vaan meidän yhteiskuntamme. Löytyy maita, joissa jokaisella miehellä on seitsemän, kahdeksan vaimoa, senhän tiedät.
— Niissä eivät ihmiset ole kristittyjä, — vastasi Nicole kärsimättömästi.
— He ovat filosoofeja, — lausui Gilbert ylpeästi.
— Ohoo, herra filosoofi, sinusta olisi siis hyvä; jos minä tekisin niinkuin sinä, ottaisin itselleni vielä toisen rakastajan?
— Minä en tekisi sinulle vääryyttä enkä olisi sinulle tyrannillinen, minä en tahtoisi harjoittaa väkivaltaa sydämesi tunteita kohtaan… Pyhä vapaus ilmenee varsinkin vapaan valinnan kunnioituksessa… Ota uusi mielitietty, Nicole; minä en pakottaisi sinua uskollisuuteen, jos se ei minun mielestäni olisi luonnollista.
— Ah, — huudahti Nicole, — nyt näet, että sinä et rakasta minua!
Väittely oli Gilbertin vahva puoli, ei silti, että hänellä olisi ollut taito tehdä varmoja johtopäätöksiä, vaan siksi, että hän osasi sinkauttaa paradokseja. Sitäpaitsi oli hänellä toki enemmän tietoja kuin Nicolella, vaikka hänellä itselläänkin niitä oli vähän… Nicole ei ollut lukenut muuta kuin sellaista, mikä tuntui hänestä huvittavalta. Gilbert oli lukenut paitsi sellaista, mikä tuntui hänestä huvittavalta, myöskin muuta, joka oli hänestä hyödyllistä.