Gilbert alkoi siis väittelyssä saavuttaa jälleen kylmäverisyyttä, kun se taas Nicolelta väheni.
— Onko sinulla hyvä muisti, herra filosoofi? — kysyi Nicole ivallisesti hymyillen.
— Jonkun kerran, — vastasi Gilbert.
— Muistatko, mitä sanoit minulle silloin, kun minä tulin
Annonciade-luostarista neidin kanssa viisi kuukautta sitten?
— En; mutta voithan muistuttaa sitä mieleeni.
— Sinä sanoit minulle: "Minä olen köyhä." Sen sinä teit sinä päivänä, jolloin meillä oli yhdessä luettavana Tanzai tuolla eräässä holvissa vanhan linnan raunioilla.
— Hyvä, jatkahan.
— Sinä vapisit aikalailla sinä päivänä.
— Hyvin mahdollista, minä olen luonnostani arka, mutta minä teen kaiken voitavani korjatakseni itsessäni tuon vian niinkuin muutkin.
— Ja kun sinä olet korjannut kaikki vikasi, — sutkautti Nicole nauraen, — niin sinä olet täysi mestari.