— Olen ainakin voimakas, sillä viisaus on voima.
— Mistä sinä olet tuon lukenut, sanopas?
— Kuuluuko se sinuun? Puhuhan vaan, mitä minä sanoin sinulle siellä holvin alla.
Nicole tunsi, että vahva pohja katosi yhä enemmän hänen jalkainsa alta.
— No niin, sinä sanoit minulle: "Minä olen köyhä, Nicole, kukaan ei minua rakasta. Kukaan ei tiedä, mitä minulla on tuolla!" Ja sinä löit rintaasi sydämen kohdalle.
— Sinä erehdyt, Nicole. Jos minä johonkin löin sitä sanoessani, niin enpä kai lyönyt sydämeen, vaan varmaankin päähäni. Sydän ei ole mitään muuta kuin puserruspumppu, jonka tarkoituksena on syöstä verta ruumiin ulko-osiin. Lue "Filosoofisesta sanakirjasta" kirjoitus Sydän.
Ja Gilbert ojensi itsekylläisenä vartaloaan. Hän kopeili nyt Nicolen edessä, tultuaan Balsamon parissa nöyryytetyksi.
— Sinä olet oikeassa, Gilbert, sinä mahdoit tosiaan silloin lyödä päähäsi. Sinä siis sanoit, päähäsi lyöden: "Minua kohdellaan täällä kuin kartanokoiraa, ja Mahon on jo onnellisempi kuin minä." Minä vastasin silloin, että on väärin olla sinua rakastamatta ja että jos sinä olisit ollut veljeni, niin minä olisin rakastanut sinua, minä. Luulenpa, että minä vastasin sillä tavoin sinulle sydämelläni enkä suinkaan päälläni. Mutta ehkäpä erehdyn: minä en ole lukenut "Filosoofista sanakirjaa".
— Siinä olet tehnyt tuhmasti, Nicole.
— Sinä otit silloin minut syliisi. "Sinä olet orpo tyttö, Nicole", sanoit sinä minulle; "minäkin olen orpo; meidän köyhyytemme ja halpa asemamme tekevät meistä enemmän kuin sisaruksia: rakastakaamme siis toisiamme, Nicole, niinkuin olisimme sisaruksia. Muuten, jos tosiaankin olisimme sisaruksia, niin yhteiskunta kieltäisi meidän rakastamasta toisiamme sillä tavoin kuin minä tahdon sinun rakkauttasi." Sitten sinä hyväilit minua.