— Se on mahdollista.
— Sinä ajattelit siis sitä, mitä sanoit?
— Epäilemättä. Ihminen ajattelee melkein aina juuri sitä, mitä sanoo, sillä hetkellä, jolloin hän sen sanoo.
— Niin, entä nyt…?
— Nyt olen viisi kuukautta vanhempi, olen oppinut asioita, joita en silloin tuntenut, ja aavistan jo toisia, joita en vielä tunne. Nyt minä ajattelen toisella tavoin.
— Sinä olet siis valehtelija, petturi, teeskentelijä? — huudahti
Nicole suuttuen.
— En enempää kuin joku matkustaja, jolta laakson pohjassa kysytään, mitä hän ajattelee maisemasta, mutta jolle sitten tehdään sama kysymys hänen saavuttuaan vuoren huipulle, joka äsken sulki hänen näköpiiriään. Näen nyt suuremman maiseman, siinä koko selitys.
— Niin että sinä et tahdo minua naida?
— Minä en ole koskaan sanonut sinulle tahtovani sinut naida, — vastasi Gilbert halveksuvasti.
— Mutta, hyväinen aika, — huudahti tyttö katkeroituen, — onhan
Nicole Legay mielestäni Sebastian Gilbertin arvoinen.