— Kaikki ihmiset ovat yhdenarvoisia, — vastasi Gilbert. — Eroitus on vaan siinä, että luonto tai kasvatus ovat antaneet heille erilaisia sisäisiä arvoja tai eroavia taipumuksia. Sikäli kuin nämät arvot tai taipumukset kehittyvät kenessä suuremmassa, kenessä pienemmässä määrässä, eroavat he toisistaan.
— Niin että kun sinulla on kehittyneemmät arvot ja taipumukset kuin minulla, niin sinä eroat minusta.
— Luonnollisesti. Sinä et osaa vielä tehdä varmoja johtopäätöksiä, mutta sinä ymmärrät jo.
— Hyvä, hyvä, — huudahti Nicole vimmastuneena, — kyllä minä ymmärrän.
— Mitä sinä ymmärrät?
— Minä ymmärrän, että sinä olet huono mies.
— Se on mahdollista. Monet syntyvät huonoilla taipumuksilla varustettuina, mutta hyvä tahto kiiruhtaa niitä parantamaan. Rousseau esimerkiksi oli syntynyt huonoilla taipumuksilla varustettuna; mutta hän korjasi kuitenkin itsensä. Minä teen samalla tavoin kuin Rousseau.
— Voi, hyvä Jumala! — huudahti Nicole, — kuinka olen voinut rakastaa mokomaa miestä?
— Etkä sinä minua rakastanutkaan, Nicole, — jatkoi Gilbert kylmästi; — minä miellytin sinua, siinä kaikki. Sinä tulit Nancystä, jossa sinä et ollut nähnyt muita kuin papinkokelaita, jotka olivat sinusta naurettavia; tai sotilaita, joita sinä pelkäsit. Me olimme molemmat nuoria, molemmat viattomia ja halusimme molemmat lakata sitä olemasta. Luonnon vastustamaton ääni meissä puhui. On olemassa jotain, joka syttyy suonissamme silloin kuin kaipaamme, rauhattomuus, johon etsii lääkettä kirjoista, mutta ne tekevät meidät yhäkin rauhattomammiksi. Lukiessamme yhdessä erästä tuollaista kirjaa, sinä, — muistathan sen, Nicole, — en voi sanoa, että minulle muka antauduit — sillä enhän sinulta mitään pyytänytkään etkä sinä minulta mitään kieltänyt, — vaan me löysimme siinä tilaisuudessa yhdessä erään ennen tuntemattoman salaisuuden sanan. Kuukauden tai kaksi kuului tuo sana: Onni! Kuukauden tai kaksi me elimme, emme ainoastaan olleet olemassa. Merkitsikö tämä sitä, että meidän täytyisi, oltuamme pari kuukautta toistemme avulla onnellisia, olla vastedes iankaikkisesti toistemme tähden onnettomia? Ajattelehan, Nicole, jos ihminen onnea antaessaan ja saadessaan sitoutuisi moiseen sopimukseen, silloin luopuisi hän vapaan valinnan oikeudesta, ja sehän olisi luonnotonta.
— Viisaustieteen tuntejako sinä nyt annat? — kysyi Nicole.