Neiti suonee minulle anteeksi, — vastasi Nicole.
— Missä minä siis olen ollut?
— Neiti tiennee sen paremmin kuin minä, — virkkoi Nicole kohauttaen olkapäitään.
— Luulen, että sinä olet erehtynyt, Nicole, — sanoi Andrée aivan lauhkeasti. — Minä en ole liikkunut klaveerituolilta missään. Minusta tuntuu vain kuin muistaisin, että minun tuli kylmä ja jonkinlainen raskas olo, ja että minun oli vaikea liikkua.
— Oh, — väitti Nicole pisteliäästi, — kun minä näin neidin, kuljitte te aivan ketterästi.
— Sinä näit minut?
— Kyllä, sen tein.
— Mutta äskenhän sinä sanoit, että minä en ollut salissa.
— En minä salissa neitiä nähnytkään.
— Missä sinä sitten minut näit?