— Sanoaksesi, että? Mitä kummaa, kuinka sinä olet tyrmistyneen näköinen, Nicole!
— Olen tyrmistyneen näköinen niinkuin neiti väsyneen; nähtävästikin me molemmat kärsimme.
Tuo me ei miellyttänyt Andréeta, hän rypisti kulmiaan ja huudahti:
— Oho!
Mutta Nicole ei liioin välittänyt tuosta huudahduksesta, vaikka sävyn, jolla se oli lausuttu, olisi jo pitänyt olla hänelle varoitus.
— Koska neiti välttämättä tahtoo, niin minä alan, — virkkoi hän.
— Antaahan tulla, — vastasi Andrée.
— Minä haluan naimisiin, — jatkoi Nicole.
— Pyh, — huudahti Andrée… — sinä ajattelet sellaista, etkä ole vielä seitsemäätoista täyttänyt?
— Neiti itse ei ole kuin kuudentoista.