Hän näki silloin ulkona Balsamon, joka kumarsi hänelle syvään ja katseli tarkoin häntä.
Andrée horjui, ja hän tarttui kiinni ikkunaluukkuihin, säilyttääkseen tasapainonsa.
— Hyvää huomenta, monsieur, — vastasi hän puolestaan.
Hän lausui nämä kaksi sanaa juuri kuin Nicole ehti puutarhaan ilmoittamaan paroonille, ettei hänen tyttärensä tulisi vastaamaan. Nicole seisoi nyt ällistyneenä ja suu auki, ymmärtämättä laisinkaan moista emäntänsä ristiriitaista oikkua.
Ja melkein heti hervahti Andrée aivan voimattomana istumaan nojatuoliin. Balsamo katsoi häneen yhä.
12.
Päivän tullen.
Matkustaja oli noussut ylös varhain aamulla mennäkseen katsomaan ajoneuvojaan ja tiedustamaan, miten Althotas voi.
Kaikki muut nukkuivat vielä linnassa paitsi Gilbert, joka istui huoneessaan pääoven vieressä ja seurasi sieltä ikkunaristikkojen takaa piilosta kaikkia Balsamon liikkeitä ja tarkasteli hänen hommiaan. Mutta Balsamo tuli pian vajasta pois ja sulki Althotaan kammion oven. Ja hän oli jo kaukana, kun Gilbert ennätti ulos puistokäytävään.
Balsamo nousi metsikköön linnan taakse. Ja hän hämmästyi suuresti muutosta, jonka päivänvalo sai aikaan tuossa maisemassa, joka oli hänestä eilen näyttänyt niin kolkolta.