— Kiitos, kunnon mies!
Ja Balsamo otti lasin la Brien käsistä ja kohotti sen ylös silmäinsä tasalle ja tutkisteli sen kristallista sisältöä, jonka pinnalla päivän täysi valo päilytti helmiä ja kimallutti sinertäviä ja timantinhohtavia viiruja.
— Mahtaa näkyä komeuksia, tuollaisessa vesilasissa? — sanoi vanha parooni. — Peijakas sentään!
— Kyllä, herra parooni, — vastasi muukalainen; — ainakin tänään siinä on paljon komeaa.
Ja Balsamo näytti alkavan tarkastaa vettä yhä tyystemmin, Taverneyn paroonin katsellessa koko ajan toimitusta ja la Brien pitäessä aivan ällistyneenä lautasta vieraan edessä.
— Mitä näette siellä, hyvä vieraani? — kysyi parooni jatkaen yhä pilkkailuaan. — Minä suorastaan kiehun kärsimättömyydestä. Jokin perintö kai minulle, jokin uusi Maison-Rouge, jonka avulla voin hiukan korjata sekavia asioitani?
— Näen siellä erään neuvon, jonka tahdon teille heti ilmoittaa, nimittäin tämän: olkaa varuillanne!
— Älkää? Aiotaanko karata kimppuuni?
— Ei, mutta te saatte tänä aamuna tänne vieraan.
— Sittenpä teillä on kohtaus jonkun kanssa minun kodissani! Se on pahoin tehty, monsieur, sangen pahoin. Sillä tänä aamuna ei pöydässäni olekaan ehkä peltopyitä, muistakaa se!