— Se, mitä minulla on kunnia ilmoittaa teille, hyvä vierasisäntäni, on vakava asia, jonka merkitys on mitä suurin, — jatkoi Balsamo. — Joku matkustaa paraikaa Taverneytä kohti.
— Voi hyvä Jumala; mistä syystä, ja mikä vieras? Sanokaa se, hyvä ystävä, sitä oikein rukoilen, sillä tunnustan suoraan, että kaikki vieraat ovat minulle kiusallisia, — sen olette kai huomannut jo tuon vastaanoton happamuudesta, joka tuli teidän osaksenne. Selittäkää asia tarkemmin, hyvä noita, paljon tarkemmin, jos suinkin mahdollista.
— Se ei ole ainoastaan mahdollista, vaan sanonpa teille vielä, ettette luulisi vaativanne minulta liian suuria, että se on minulle helppoakin.
Ja Balsamo lähensi tarkan silmänsä tähystämään taas opaalin väristä nestettä, joka häilyi lasissa.
— No niin, näettekö mitä? — kysyi Taverneyn parooni.
— Kyllä hyvinkin.
— Puhukaapa siis.
— Minä näen tänne tulevan korkea-arvoisen henkilön.
— Ohoo, tosiaanko? Ja tuo henkilö tulee tänne noin vaan kenenkään kutsumatta?
— Hän on itse kutsunut tänne itsensä. Häntä opastaa teidän poikanne.