— Filip?
— Juuri hän.
Nyt valtasi paroonin iloisuuden puuska, joka oli taikuria kohtaan sangen epäkohtelias.
— Ahaa, — nauroi hän, — minun poikani opastamana… Sanoitteko, että poikani opastaa tänne tuota henkilöä?
— Sanoin kyllä.
— Tunnetteko te poikani?
— En vilaukseltakaan.
— Ja poikani on tällä hetkellä missä?…
— Tuskin neljännespeninkulman päässä.
— Täältäkö?