— Täältä.
— Rakas herrani, ilmoitanpa, että minun poikani on Strassburgissa, jossa hän palvelee varusväessä. Ja minä vannon teille, että ellei hän tahdo joutua karkurin kirjoihin, jota hän ei tosiaan tee, ei hän kuljettele ketään tänne minun luokseni.
— Ja kuitenkin hän kuljettaa, — väitti Balsamo tutkien yhä vesilasiansa.
— Ja tuo joku kuljetettu, onko hän nainen vai mies? — kysyi parooni.
— Hän on nainen, vieläpä hyvin ylhäinen nainen. Ah, malttakaapas, täällä näkyy jotain erikoista, aivan merkillistä.
— Ja tärkeääkin? — kysyi parooni.
— Kyllä, totisesti.
— No, sanokaahan sitten.
— Se on sitä, että tekisitte viisaasti, jos lähettäisitte pois tuon palvelijattarenne, — tuon pikku heilakan, kuten häntä kutsuitte, jolla on sarvea sormiensa päissä.
— Ja minkä tähden minun pitäisi lähettää hänet pois?