Ja parooni alkoi nauraa yhä kovemmin.
— Vai niin, — sanoi Balsamo vakavasti, — minun ennustukseni siis ilahuttaa teitä? Se on kyllä hyvä; mutta teidän sijassanne minä, arvoisa parooni…
— Minun sijassani?
— Minä antaisin palvelijoille jonkinmoisia määräyksiä ja ryhtyisin valmistuksiin…
— Niinkö tekisitte?
— Niin.
— Kyllä maar minäkin, kyllä tietysti!
— Onkin jo tosiaan aika.
— Ja te puhutte minulle tosissanne tuollaisia?
— En voi puhua totisemmin. Sillä jos te aiotte ottaa tuon henkilön, joka nyt suvaitsee tulla luoksenne, hänen arvonsa mukaisesti vastaan, niin teillä ei ole yhtään minuuttia aikaa hukata.