— Madame la dauphine, joka on nuori, pitää luultavasti nuorista ympärillään, sillä hän kuunteli vain hajamielisesti kuvernöörin kohteliaisuuksia. Ja sitten loi hän silmänsä minuun, joka olin vetäytynyt kunnioittavasti syrjään, ja kysyi osoittaen minua:
"Eikö tämä herra ollut lähetetty minua vastaan?"
"Juuri hän, madame", vastasi de Stainville.
"Tulkaa tänne, pyydän, monsieur", sanoi dauphine.
— Minä lähestyin häntä.
"Mikä on nimenne?" kysyi madame la dauphine hurmaavalla äänellä.
— "Ritari Taverney de Maison-Rouge", vastasin minä sammaltaen.
"Merkitkää tämä nimi taulukkoihinne, ystäväni", sanoi madame la dauphine kääntyen erään vanhan rouvan puoleen, jonka kuulin sittemmin hänen ylimmäksi seuranaisekseen; hän oli nimittäin kreivitär von Langershausen. Ja tämä kirjoitti tosiaan nimeni muistikirjaansa.
— Sitten kääntyi madame la dauphine jälleen minun puoleeni:
"Ah, monsieur, millaiseen kuntoon tämä kauhea ilma on teidät saattanut! Minulla on tosiaan tunnonvaivoja, kun ajattelen, että te olette saanut sietää tuollaista minun tähteni."