— Ego sum qui sum, — vastasi hän, — minä olen se, joka on.
Sitten kiersi hänen silmäyksensä ahtaana piirinä ympäröivää muuria. Valtiaskatseen edessä laskeutuivat miekat, yksi nyt, toinen myöhemmin, sikäli, antautuivatko sen katseen masentamat alttiiksi sen vaikutukselle vai koettivatko sitä vielä vastustaa.
— Sinä lausuit varomattoman sanan, — virkkoi puheenjohtaja, — ja epäilemättäkin lausuit sen siksi, että sinä et tunne sen sisältöä.
Muukalainen pudisti hymyillen päätänsä.
— Minä olen vastannut niinkuin minun pitää, — vakuutti hän.
— Mistä siis tulet? — kysyi puheenjohtaja.
— Tulen maasta, josta tulee valo.
— Tiedot, jotka olemme saaneet, ilmoittavat kuitenkin sinun tulevan
Ruotsista.
— Joka tulee Ruotsista, saattaa silti matkata Itämailta, — vastasi muukalainen.
— Toisen kerran, me emme sinua tunne. Kuka olet?